Pedaskoopin blogi on pitänyt varsin pitkää hiljaiseloa. Samoin podcast-rintamalla ei ole tapahtunut mitään. Viimeisin kirjoitukseni on marraskuun 11. päivältä viime vuonna. Hiljaisuutta on siis ollut melkein tasan puoli vuotta.
Tilanne ei ole hyvä, kun ajatellaan blogin ja podcastien elossa pitämistä. Syy hiljaisuuteen on kuitenkin yksinkertainen ja yksiselitteinen.
Ei ole kuin yksi syy: varsinainen päivätyöni. Olen tehnyt koko tämän vuoden tammikuusta tähän toukokuun puoliväliin seitsemänpäiväistä työviikkoa ja arkisin noin 10–12 tunnin mittaisia työpäiviä. Tilanne tulee jatkumaan samanlaisena lähes kesäkuun puoliväliin saakka. Minulla ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa lukea ja kirjoittaa, ei myöskään ajatella.
Huvittavaa – tai kenties tragikoomista – tilanteessani on se, että päivittäin silmiini osuu työhuoneeni kirjahyllyssä Paolo Freiren ja muiden kriittisen teorian ajattelijoiden teoksia. Silmiini osuu myös hegemonisen ideologiakritiikin teoksia. Silti itse olen kävelevä esimerkki hegemonisen ideologian lysyyn painamasta hahmosta, joka kohta ei jaksa edes ajatella olevansa hegemonisen alistamisen kohde. Kun on tarpeeksi väsynyt, ylitse vyörytetty todellisuus alkaa näyttäytyä ainoalta todellisuudelta.
No mutta, kenties tässä jälleen seuraavien viikkojen aikana tapahtuu muutosta, kapinointia. Vaikka podcasteja ei syntyisikään, saattaa blogiin ilmestyä tekstejä.
