Tällaisen jälkiteollisen, individualisoituneen digitaalisen kulttuurin merkittäviä ilmiöitä ovat esimerkiksi sosiaalinen media, alustatalous, suoratoistopalvelut ja podcastit. Tarkastelen tässä blogikirjoituksessani podcasteja erityisesti lyhyen historiallisen katsauksen ja teknisen katsauksen kautta. Podcastit ovat keskiössäni paristakin syystä: 1) tuotanhan itsekin Pedaskooppi-podcasteja ja 2) podcastien lyhyt historia osoittaa, mihin tarkoitukseen ne ovat alun perin syntyneet ja missä piilee edelleen niiden voima.

Podcastit ovat varsin suosittuja sekä viihdejulkaisemisen että myös niin sanotun vakavamman mediatuotannon saralla. Radiomedia Ry:n selvityksen mukaan vuonna 2024 podcastit tavoittivat 41 prosenttia 16–64-vuotiaista suomalaisista. Kyse ei siis ole mistään marginaalisesta ilmiöstä. Radiomedian mukaan jos mediatuotteita laajennetaan koko digitaaliseen audioon, jossa digitaalinen audio tarkoittaa myös nettiradioita, radio-ohjelmien tallenteita ja musiikin kuuntelua podcastien lisäksi, viikoittainen tavoitettavuus kasvaa 82 prosenttiin.

Tarja Rautiainen-Keskustalo kirjoittaa artikkelissaan Podcast – kuunteleminen tekstin jälkeisessä ajassa (2024), että podcasteista on tullut viimeisimpinä vuosina erittäin suosittu ja arkipäiväinen mediatuotantojen muoto. Käsitteestä podcast on tullut käytännössä lähes kaiken audiojulkaisemisen yleisnimitys. Tästä on kuvaava esimerkki muun muassa se, että Yle ei enää vuoden 2021 ”konseptiuudistuksensa” jälkeen ole tarjonnut Yle Areena -palvelunsa päänavigaatiossa radiota TV:n vaihtoehtona, vaan navigaatiosta on löydettävissä TV, Podcastit ja Suorat. Vasta valikon Suorat alta voi valita Radion, jos sellaista lähetysaikaan sidottua, jälkiteolliselle ajalle vierasta tuotantovirtaa joku vielä haluaa vastaanottaa. Onneksi vielä moni haluaa.

Vaikka podcast onkin nykyisin jo yleisnimitys lähes kaikesta audiotuotannosta, niin sitä kuitenkin pidetään usein pelkkänä jakeluformaattina, jonka avulla äänituotantosisältöjä siirretään tekijöiltä kuuntelijoille. Useasti se nähdään vain radion jatkeena. Toisaalta sellaisiakin näkemyksiä on esitetty, että podcastit ovat vain osoitus oman internet-aikamme omahyväisestä individualismista (Llinares 2018, 130). Huolimatta ilmaisun jyrkkyydestä, tätä voidaan pitää myös podcastien ansiona. Erillään valtavirtamedian erilaisista paineista podcastien tuottajat ovat voineet keskittyä oman ryhmänsä äänen kuuluville saattamiseen juuri omasta näkökulmastaan. Luovat audiokokeilut, älyllinen uteliaisuus ja toisaalta myös internetkulttuurin idealismi ovat vaihtoehtoisten podcastien mahdollisuus, jota valtavirtamedialla ei välttämättä ole. Ylilyöntien vaara on tällöin aina luonnollisesti olemassa, mutta journalististen ohjeiden ja journalismin etiikan noudattaminen ei ole kiellettyä vapailta podcast-julkaisijoiltakaan.

Myöskään podcastien kuuntelijoita ei ole päästetty helpolla. On esitetty, että podcastien kuunteleminen on omalla tavallaan älyllistä laiskuutta. Jos ei jaksa lukea, kuuntelee toisten tarinointia. Tässä asetelmassa ei kuitenkaan ole mitään perin pohjin uutta: puheen ja kirjoituksen välistä kamppailua on käyty kautta läntisen kulttuurimme historian.

Nimityksenä podcast tulee kahdesta eri termistä: Applen iPod-laitteesta ja lähettää- tai levittää-verbistä broadcast. 2000-luvun alussa Apple teki monen muun kaupallisesti merkittävän oivalluksensa lisäksi mahdolliseksi äänitiedostojen lataamisen kannettavaan musiikkisoittimeen, iPodiin. Nimen iPod sanotaan tulevan sanoista portable on demand. Toki kannettavia soittimia oli ollut olemassa jo kauan aiemminkin, kuten Sony Walkmanit, mutta iPodin erityisyys oli siinä, että siihen kykeni lataamaan musiikkia mp3-tiedostoina. Soittimen muistiin mahtui valtavasti musiikkia, ja tiedostoja saattoi ryhmitellä soittolistoiksi ja vaihtaa, kun kappaleet eivät enää miellyttäneet.

Podcastin juuret löytyvät populaarikulttuurin lyhyessä historiassa sosiaalisen median syntyvaiheista ja 2000-luvun vaihteen ja alkupuoliskon internet-hypestä. Tuolloin uskottiin vakaasti ja lähes kritiikittömästi internetin demokratisoivaan vaikutukseen. Internet mahdollistaisi vapaan tiedon jakamisen kautta maailman, ja ihmiset hyödyntäisivät tietoa luovasti ja oikeudenmukaisesti yhteisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Näin koska internet antaa ihmisille siihen mahdollisuuden. Internet-demokratian avulla päätöksentekokin voitaisiin myös palauttaa takaisin paikalliselle tasolle kansalaisten omiin käsiin lähidemokratiaksi. Vuonna 2026 voimme olematta lainkaan kyynisiä tarkastella, tapahtuiko näin.

Vaikka 2020-luvun perspektiivistä nähdään, että internet-hype ei johtanutkaan teknologian avulla levinneeseen demokratisoitumiseen, vaan vallan ja valvonnan keskittymiseen muutamalle ylikansalliselle teknologiselle jättiyritykselle, antoivat podcastit aikaisemmin marginaaliin jääneille ryhmille mahdollisuuden saada äänensä kuuluville. Mielenkiintoista on myös, että podcastit ovat alkuvaiheessa olleet tiiviissä suhteessa blogikirjoittamiseen. Olen tähän saakka tietoisesti vältellyt podcastin tarkkaa määritelmää, sillä sellaista on lähes mahdotonta antaa. Samuel Hansen (2021, 196) kuitenkin antaa artikkelissaan yhden käyttökelpoisimmista podcast-määritelmistä: ”Podcasting combines the freedom of blogging with the technology of MP3s”. Tekstin rinnalle alettiin luomaan audiotiedostoja, koska audiojakelulla saatiin välitön kontakti yleisöön. Podcastit olivat ikään kuin puhuttua blogia. Hyvin nopeasti podcasteista tuli osa sosiaalisen median toimintalogiikkaa: ne mahdollistivat yleisöjen osallistumisen, verkottumisen, yhteisöllisyyden ja tiedon jakamisen. Tosin mitä enemmän podcasteja tuotettiin, sitä helpommin ne hävisivät kaiken muun sosiaalisen median virtaan. Mitään podcastien arkistoimisen mekanismia ei ollut.

Tarkastelen seuraavaksi hiukan pintapuolisesti podcastien tekniikkaa, sillä tarkastelluilla teknologisilla ilmiöillä on ollut merkittävä rooli, että podcasteista saattoi tulla marginaalisten ryhmien vaihtoehtoisen äänen kanava. Korostan, että kyseessä ei ole teknisesti syväluotaava tarkastelu, vaan enemmänkin popularisoitu pinnallinen silmäys.

Podcastien mahdollistajana toimi digitaalisen teknologian kehitys, joka toi aiemmin pääomavaltaisilla joukkotiedotuksen aloilla olleen teknologian kustannuksiltaan tavallisen kuluttajan ulottuville. Podcastit perustuvat keskeisesti kolmen teknologisen ilmiön varaan. Nämä kolme ovat 1) mp3-tallennusteknologia, 2) kevyet ja pienet kannettavat toistimet sekä 3) internetin yksi merkittävimmistä julkaisutekniikoista eli RSS-syöte.

MP3-äänen pakkaustekniikan tausta on – kuinka ollakaan – sotateknologian kehityksessä. MP3-teknologiassa on kyse siitä, että äänitallenteesta voidaan leikata joitain taajuuksia pois ilman, että keskivertokuuntelija tätä huomaa. Näin varsin suuret äänitiedostot saadaan pakattua siedettävän pieneen tilaan. Onhan tiedostossa vähemmän tallennettavaa informaatiota, koska tietyt taajuudet on leikattu pois. Pikku hiljaa mp3-muodosta kehittyi musiikin keskeisin latausformaatti – ei välttämättä parhain, mutta keskeisin.

Toisena podcastien syntyyn ja leviämiseen vaikuttanut tekninen innovaatio oli kevyet ja kannettavat musiikkitoistimet. Tässä kehityksessä Applella on merkittävä rooli. Applella ymmärrettiin mp3-tiedoston mahdollisuudet, ja Apple patentoikin mp3-formaatin itselleen 2000-luvun alkupuolella. Apple alkoi varhain 2000-luvun alussa kehitellä omaa kannettavaa laitetta ja sen kanssa yhteensopivaa ohjelmistoa, ja mp3-formaatilla oli tässä kehityksessä keskeinen sija. Syntyivät iPod-laite ja iTunes-ohjelmisto. Kunniaa ei kuitenkaan kannata antaa yhdelle teknologiayritykselle mullistavasta oivalluksesta, vaan kyse on enemmänkin yleisestä teknologisesta kehityksestä, jossa Apple oli nopein. Joka tapauksessa, iPodin kehittämisen myötä kannettavuudesta tuli arkisen kulutushyödykkeen haluttu ominaisuus. Tänä päivänä emme enää osaa kuvitella maailmaa ilman digitaalista musiikinjakelua ja on demand -kuluttajuutta.

Kolmas ja ehkäpä yksi merkittävimmistä internetkulttuurin keksinnöistä, joka vaikutti podcastien syntyyn ja leviämiseen, on RSS-syöte. Nimitys RSS tulee sanoista Really Simple Syndication. Kyseessä on julkaisutekniikka, jonka avulla on mahdollista seurata päivittyviä sisältöjä, kuten juuri podcastit ja niiden uudet jaksot. Syöte kertoo, kun uusi jakso on saatavilla, ja syöte sisältää muutakin metadataa jaksoista.

RSS-syötteen merkitys tulee edes hitusen ymmärrettäväksi, kun katsotaan, mitä sen merkityksestä alkuvaiheen podcast-kulttuurille on kirjoitettu. Olen aiemmin todennut, että podcastit liitettiin varhaisvaiheessaan vahvasti marginaaliryhmiin ja tee se itse -kulttuuriin. Podcastien avulla erilaiset muutoin marginaaliin jääneet ryhmät saivat äänensä kuuluville. Podcast-kulttuurin 2000-luvun alkupuolen alkuvaiheeseen on liitetty vahvasti ruohonjuuriaktivismi ja vastakulttuurisuus, ja juuri RSS-syöte on nähty yhtenä vaihtoehtoisten äänien levittämisen mahdollistajana. Kyse on ollut myös niin sanottujen ”portinvartijoiden” puuttumisesta: RSS-syöte on avointa ja kaikkein käytettävissä. (ks. mm. Morris 2021, 201; Hansen 2021, 204.) Sen avulla sanoma välittyy tietokoneelta toiselle ilman välikäsiä ja korporaatioita.

Mainitsin kuitenkin aiemmin, että Apple patentoi mp3-tiedostoformaatin ja samanaikaisesti kehitti voimakkaasti pieniä, kannettavia musiikkitoistimia ja tämän ekosysteemin hallintaan soveltuvaa sovellusta. Apple myös vaikutti RSS-syötteeseen. Se ei ominut tai sulkenut avointa RSS-syötettä, vaan rakensi palvelunsa avoimen RSS-syötteen päälle. Se kuitenkin lisäsi avoimeen RSS-syötteeseen omia elementtejään, joista tuli välttämättömiä, jos halusi saada podcastinsa iTunesissa näkyville. Apple siis ikään kuin pakotti aiemmin täysin avoimen RSS-syötteen mukautumaan osittain omiin standardeihinsa. Myöhemmin Google ja erityisesti Spotify on vaikuttanut RSS-syötteeseen aina vain lisää. (Hansen 2021, 198–200.) Lopulta tilanne on se, että perusta on edelleen avoin, mutta suuret alustatalouden korporaatiot ohjailevat ekosysteemiä määrittelemällä, mitä metatietoja syötteessä on oltava, jotta yleisöt löytävät sisällöt.

Tätä taustaa vasten kannattaakin nykyisin olla hiukan huolestunut. Podcastien jakelu on keskittynyt sellaisille suurille yrityksille kuin Spotify, Apple Podcasts ja Google Podcasts. Näiden yritysten intressissä ei ole tehdä asioita ilmaiseksi tai demokratia edellä, jos se on ristiriidassa taloudellisen voiton kanssa. Kyse on siis aikaamme leimaavan alustatalouden kehityskuluista: yritykset käyvät kiistaa siitä, miten tulonmuodostus jakautuu tuottajien, jakelijoiden, alustojen ja kuluttajien verkostossa. Tämän kiistan yksi kohde on luonnollisesti perustaltaan avoin RSS-syöte. Avoin RSS-syöte kun on hidastanut vallan keskittymistä ylikansallisille suuryrityksille, jotka jo muutoinkin omistavat elämästämme suurimman osan. Avoin RSS-syöte on mahdollistanut podcastien laajan jakelun, se on ollut podcast-tuotannon yksi peruspilari, mutta se siis estää yrityksiltä tehokkaan omistamisen ja rahastamisen. Mitä RSS-syötteestä luopuminen tarkoittaa käytännössä? Se tarkoittaa sitä, että podcastit siirtyvät maksumuurin taakse.

Tämä muutos valitettavasti näkyy jo nyt: Podcast-tuotantojen tekeminen ammattimaistuu, koska niiden julkaisemiseen ja kuluttamiseen liittyy raha. Podcast-tuotantojenkin ympärille on syntynyt mediataloja, jotka tekevät tuotantoja ammattimaisesti ja ammattilaisten välinein. Syntyy podcastien kaupallinen ekosysteemi, jossa eri rahastajat ruokkivat toisiaan. Vaihtoehtokulttuurin rinnalla on vahva kaupallinen ekosysteemi. Näin on toki ollut podcast-kulttuurin alkuajoista saakka, mutta pikku hiljaa kaupallinen ekosysteemi on vallannut alaa vaihtoehtoiselta kulttuurilta kuten koko avoimelta internetkulttuurilta. Pääoma hiipii aina uusille alueille, missä se vain haistaa rahastamisen ja bisneksen mahdollisuuden.

Mikä tässä kirjoituksessani oli tärkeää, vai oliko mikään? Mielestäni ainakin se, että podcastit ovat kulttuurisia tuotteita. Ne ovat myös vaihtoehtoista kulttuuria, ruohonjuuritason toimintaa, marginaalin ääni. Lisäksi mielestäni on tärkeää muistaa avoin RSS-syöte. Pidetään RSS-syötteen avoimuudesta huolta, sillä silloin pidetään myös internetkulttuurin avoimuudesta huolta. Toki mikään ei ole ikuista. RSS-syötekin korvautuu jossain vaiheessa uudemmilla ja tehokkaammilla metatietosyötteillä, jotka ovat nekin avoimia. Toisaalta, sellainen on jo kohtalaisen pitkään ollut olemassa eli JSON-syöte, jota monet pitävät RSS-syötettä parempana, tehokkaampana ja elegantimpana. Lisäksi se ei tarvitse samoja nimikenttiä kuin Apple, Google ja Spotify tarvitsevat. Jos JSON on RSS-syötettä parempi, miksi se ei ole korvannut sitä? Vastaus löytyy edellisestä virkkeestä. JSON-syöte ei tarvitse sitä, mitä Apple, Google ja Spotify tarvitsevat. Aina paremmasta vaihtoehdosta ei tule yleistä. Kuitenkaan toivosta ei saa luopua. Onkin hyvä lopettaa Samuel Hansenin (2021, 204) sanoihin: ”[P]odcasting is one of the last keepers of the promise of the open internet in a world of ever more walled gardens, and by moving from RSS to JSON Feed podcasting, it would be able to move forward while still keeping its promise.”

Lähteet

Hansen, Samuel. 2021. The feed is the Thing – How RSS Defined PodcastRE and Why Podcast May Need to Move On. Teoksessa Morris, Jeremy & Hoyt, Eric (toim.) Saving New Sounds – Podcast Preservation and Historiography. Michigan: University Press of Michigan, 195–207.

Laor, Tal. 2022. Radio on Demand – New habits of consuming radio content. Global Media and Communication 1, 25–48. Saatavissa: https://doi.org/10.1177/17427665211073868.

Llinares, Dario. 2018. Podcasting as Liminal Praxis – Aural Mediation, Sound Writing and Identity. Teoksessa Llinares, Dario, Fox, Neil & Berry, Richard (toim.) Podcasting – New Aural Cultures and Digital Media. Cham: Springer International Publishing, 123–145.

Morris, Jeremy. 2021. The Spotification of Podcasts. Teoksessa Morris, Jeremy & Hoyt, Eric (toim.) Saving New Sounds – Podcast Preservation and Historiography. Michigan: University Press of Michigan, 208–223.

Radiomedia Ry. 2024. Näin suomalainen kuuntelee. Saatavissa: https://radiomedia.fi/tutkimukset/nain-suomalainen-kuuntelee-podcast-edition-2024/.

Rautiainen-Keskustalo, Tarja. 2024. Podcast – kuunteleminen tekstinjälkeisessä ajassa. Lähikuva 4. Saatavissa: https://doi.org/10.23994/lk.154726 .

Rime, Jeremy, Pike, Chris & Collins, Tom. 2022. What is Podcast? Considering Innovations in Podcasting through the Six-Tensions Framework. Convergence 5, 1260–1282. Saatavissa: https://doi.org/10.1177/13548565221104444.

Sullivan, John L. 2019. The Platforms of Podcasting – Past and Present. Social media + society 4, 1–12. Saatavissa: https://doi.org/10.1177/2056305119880002.