Edellisessä blogikirjoituksessani 3.9.2025 käsittelin sitä, miten Sirkka Ahonen lähestyi suomalaisen kasvatustieteen historiaa viiden tutkimusotteen eli paradigman vaihtelun kautta. Tuossa Ahosen tarkastelussakin oli havaittavissa kahden suuren linjan vuorottelu. Risto Rinne, Joel Kivirauma ja Erno Lehtinen lähestyvät aihetta käsitteellisemmin.

He kuvaavat teoksessaan Johdatus kasvatustieteisiin (2002), kuinka 1900-luvun suomalaisessa kasvatustieteessä ovat kilvoitelleet kaksi suurta paradigmaa: enemmän kvantitatiivisiin menetelmiin turvautuva positivistinen ja kvalitatiivisiin menetelmiin luottava humanistis-yhteiskuntatieteellinen paradigma. Käyn tässä blogitekstissäni kursorisesti läpi nämä kaksi suurta linjaa. Tarkoituksenani on tällä lyhyellä vertailulla luoda taustaa tuleville kirjoituksilleni, joissa nostan tarkasteluni keskiöön kolmannenkin äänen – kriittisen pedagogiikan.