Brasilialaisen kasvatusfilosofi Paulo Freiren (1921–1997) kantava ajatus oli, että kasvatuksen ja koulutuksen on oltava osallistavaa. Koululaitos ei saa olla paikka, jossa järjestelmän ylläpitäjän hallitsema tieto kaadetaan passiivisena vastaanottavien koulutettavien mieleen. Freire kutsuu tätä kertovaa opettamisen tapaa ”tallettavaksi kasvatukseksi”.
Tallettavan kasvatuksen vastakohdaksi Freire nostaa problematisoivan kasvatuksen. Tässä, juuri tässä nimenomaisessa kohdassa, saavutamme myös mediakasvatuksen ytimen: problematisoivan kasvatuksen ydin on kriittisessä ajattelussa.
Problematisoivan kasvatuksen kaksi peruspilaria ovat 1) kriittisen ajattelun tavoittelu, jota 2) opettaja tekee yhdessä oppilaittensa kanssa. Freiren mukaan tämä vaatii luottamusta. Se vaatii opettajalta luottamusta oppilaisiin ja yleisesti ihmisiin ja heidän luoviin kykyihinsä.
Freire korostaa, että tällainen problematisoiva, kriittiseen ajatteluun ja yhdessä toimimiseen perustuva kasvatusajattelu ei sovi tallettavaan kasvatukseen. Sehän tarkoittaisi, että opettaja asettuu oppilaittensa joukkoon ja kannustaa heitä kyseenalaistamaan koulujärjestelmää hallitsevan ryhmän kertomuksen todellisuudesta.
Mediakasvatuksen keskeisiä menetelmiä ovat 1) keskustelu, 2) itse tekeminen, 3) analysointi ja 4) tekniikan hallinnan opettelu. Kun katsomme näitä mediakasvatuksen menetelmiä, kaikille mediakasvattajille pitäisi olla itsestäänselvää, että mediakasvatus on problematisoivaa, kriittiseen ajatteluun perustuvaa ja siihen kannustavaa ja kasvatettavien kanssa yhdessä toimimista. Jos mediakasvattajan toiminta perustuu hänen jakamiin kertomuksiin, missä on aito vuorovaikutteinen keskustelu? Jos mediakasvattaja näyttää, miten media toimii, missä on kasvatettavien itse tekeminen ja sen kautta median toimintaperiaatteiden ja vaikutusten oppiminen? Jos opettaja kertoo, miten media vaikuttaa, missä on kasvatettavien oma analyysi? Jos mediakasvattaja näyttää, miten tekniikka toimii, missä on kasvatettavien oma teknologian haltuunoton opettelu?
Mediakasvattajan pitää luottaa siihen, että koulutettavat osaavat ja kykenevät itse yhdessä kasvattajan kanssa. Mediakasvattajan tehtävä on ohjata ja kulkea rinnalla, ei jakaa hallitsemiaan kertomuksia kasvatettaviin siirrettävänä sisältönä.
Kaikille mediakasvattajille pitäisi siis olla itsestäänselvää, että taustalla ovat Freiren näkemykset problematisoivasta kasvatuksesta.